Päivänä muutamana hahmottelin keittiön pöytään sadonkorjuutyyppistä kattausta. Lähtökohtana olivat kesäkurpitsan muotoinen, pitkulainen vuoka, jonka ajattelin esittävän ruokalautasen virkaa. Munakoisoa jäljittelevät kulhot kuuluvat samaan sarjaan. Molemmat vuoat kestävät ruoan valmistamisen myös uunissa, joka antaa valinnanvaraa tarjottavan suhteen. Kyseiset kulhot/vuoat tulevat erityisesti mieleen näin syksyisin, kun maan antimet ovat runsaimmillaan.
Aikaisemmin esiteltyyn astiasarjaan kuuluu myös kellertävä, kookas kurpitsanmallinen salaattikulho. Kurpitsankukkakin on päässyt sadonkorjuukattaukseen mukaan.
Reipashenkinen ruutuliina tuntuu sadonkorjuun yhteydessä hyvältä, tummanvihreä väri itsestään selvyydeltä..
Runsas leipäkori on kattauksen kantavana voimana. Itse leipomat leivät toisivat varmaan lisäpisteitä kattaukselle. Kattaushahmotelmassa on tarjolla kaupasta hankitut leivät. Toki herkullisen oloiset nekin.
Ja omenia on tänä syksynä riittänyt! On keitetty soseita, kuivattu pussitolkulla, viety ämpäreittäin viemisinä, paistettu monet omenapaistokset ja tietysti leivottu omenista piirakkaa, piirakkaa ja vielä kerran piirakkaa! Näin tänä vuonna. Joskus huokaustenkin kera, että vieläkö niitä omenia riittää! Pitäisi kuitenkin osata iloita runsaaasta omenasadosta, jonakin syksynä voi olla päinvastainen tilanne.
Kultapiiskut ja omenanoksat sopivat hyvin sadonkorjuun henkeen.
Keltainen pyöreä salaattikulho palvelee ikebana-harrastuksen parissa maljakkona. Asetelma syksyn muotoilemista kookkaista kuunliljan lehdistä kera krysanteemin ja kultapiiskun sopisi juhlistamaan kattausta myös sadonkorjuun aikaan.
