sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Joulupuurokattaus


Jouluaaton ohjelmaan kuuluu joulupuuron syönti heti puolenpäivän aikaan, joulurauhan julistamisen
jälkeen.Vanha englantilainen astiasto nousee taas keskeiseen asemaan, niin kuin jo monena vuonna ennenkin.
Puurolautasina ovat  erikoisen kokoiset syvät, pienet, vain 17-senttiset lautaset, minikatelautasina  salaattilautaset. Ne soveltuvat hyvin leipälautasiksi, jos puuron lisäksi herkutellaan uunituoreilla sämpylöillä teen tai glögin kera. Mukit kuuluvat samaan astiasarjaan, tosin ovat päärynäkoristeisia, muut astiat on koristeltu jouluisella, punavihreällä omenakuvioinnilla.



Astiastoon kuuluva keittokulho palvelee puuroastiana, ja vuodelta 1948 peräisin oleva todella iso puurolusikka etsitään käyttöön jouluksi. Toisaalta juuri nimipäivälahjaksi saatu sydänkuvioinen tuikkulasi edustaa tätä päivää.








                                           Liina on vaihdettu punaruudulliseen, jouluisempaan.


                                                Toki ainakin yksi tonttu täytyy pöydässä olla!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivää juhlien


                                  Itsenäisyyspäivää juhlistettiin pari päivää sitten Old Luxemburg-
                                                       astiastolla, sinivalkoisella, tottakai!


                                 Kirkkaansiniset kristallilasit kertovat, että Suomi viettää juhlapäiväänsä.





                                         Joulukuun kuudentena keskipäiväkin on hämyisää aikaa.



                                        Valkoiset, toistensa puoleen kumartuneet kaksi kallanoksaa
                                         juhlistivat tänä vuonna itsenäisyyspäiväkattausta.



                                                   Kallat juhlapäivän iltavalaistuksessa.
                                          Ikkunalla palamassa kaksi kynttilää perinteen mukaisesti.


                           Viime vuonna  kuvattu itsenäisyyspäivän asetelma perinteisistä iiriksistä
                           ja krysanteemeista, kattauksen lisäkoristeena kullanvärinen verkkokangas.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Sinivalkoinen kattaus pitkästä aikaa!



Pitkästä aikaa sinivalkoinen kattaus näin itsenäisyyspäivän lähestyessä ja eräänlaisen juhlakauden alkaessa! Esillä oleva kattaus ei aivan itsenäisyyspäivään sellaisenaan kuitenkaan sovi. Vaihtaisin kukat ainakin
sinisiin ja/tai valkoisiin. Lautasten siniset kukkakuviot ovat kovin hallitsevia, jota kyllä hillitsee siellä täällä astioissa näkyvä ruskea pinta. Sinisen värin parina on liinassa kullanruskea raita. Servietit on suunniteltu kyseiselle astiasarjalle. Aluksi minusta kattaus näytti kovin runsaalta, ehkä levottomaltakin, mutta annoin kuitenkin sen olla tavallaan, ja lopulta ihan pidinkin siitä.


                   
                                Tee- ja kahvikannut poikkesivat tyystin lautasten kuvioinnista ja
                                olivat täysin valkoiset koristeenaan hillitty sininen koristeviiva.
                                Kannut kuuluvat samaan astiastoon kuin kukalliset lautasetkin.


                            
Muki on katettu jälleen jälkiruokateetä tai -kahvia varten. Alustana on pieni valkoinen "kulho", joka ei vie paljoa tilaa, mutta antaa kattaukselle huolitellumman sävyn. Syvä lautanen on melko poikkeuksellisen mallinen, mutta salaattilautasena puolustaa hyvin paikkaansa.

                           
                               Vaihdoin kukalliset servietit valkoisiksi. Muutin myös servietin mallia.
                                Kattauksen ilme tuli maltillisemmaksi, tosin tunnelmakin muuttui.


                        Ovaali tarjoiluvati kuin myös kastikeastia hallitsevat kattausta keskellä pöytää.



                                    Kuvauksia tehtäessä olivat minisyklaamit parhaassa kukassaan.
                                    Erityisesti ihastuin syklaamin ja kukallisen kulhon yhdistelmään.
                                    Ne olivat kauniit sellaisenaan esimerkiksi tummalla puupinnalla.



                                                      Valkoisin servietein somistettu kattaus.
                                 Syklaamintupsukat pöydällä, lasien vieressä, ovat "pisteenä iin päälle".




keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Syksyisiä kattauksia


Luumunväriset lasilautaset ovat meillä merkkinä syksyn saapumisesta. Tällä kertaa lasilautaset toimivat salaattilautasina pienkukallisten ruokalautasten yhteydessä. Juomalasit ja syvänpunainen, ruudullinen liina korostavat kattauksen tummaa sävyä.










                           Jättiläismaksaruohon kukat, kookas, pyöreä, roosaan vivahtava savimaljakko
                                 sekä liinan syvänpunainen väri muodostavat rauhaisan kokonaisuuden.





                   Salaatin tekeminen oli vaihteeksi todella mieluisaa tummalle, neliömalliselle tarjoiluvadille.
                                  Useimmiten sitä on tullut käytettyä lähinnä kahvileivän tarjoiluun.



                        Syksyn suosikkiastioita ovat hedelmäkoristeiset lautaset ja kookkaat teekupit.
                         Lautasten reunat ovat saaneet koristeekseen ohuen, liinan vihreisiin sävyihin
                                                                       sointuvan reunan.
                                         


                     

Kapea, vihreä reuna koristaa myös kannellista tarjoilukulhoa.
Se antaa huolitellun, viimeistellyn vaikutelman.
Kannen alta löytyy useimmiten vihreitä kuulia!





                                         Lusikan punainen varsi ja servietin väri täydentävät kupin
                                         hedelmäkuviointia. Silmä lepää yhdistelmässä. Teekin maistuisi!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kattausta sadonkorjuun aikaan


Päivänä muutamana hahmottelin keittiön pöytään sadonkorjuutyyppistä kattausta. Lähtökohtana olivat  kesäkurpitsan muotoinen, pitkulainen vuoka, jonka ajattelin esittävän ruokalautasen virkaa. Munakoisoa jäljittelevät kulhot kuuluvat samaan sarjaan. Molemmat vuoat kestävät ruoan valmistamisen myös uunissa, joka antaa valinnanvaraa tarjottavan suhteen. Kyseiset kulhot/vuoat tulevat erityisesti mieleen näin syksyisin, kun maan antimet ovat runsaimmillaan.






Aikaisemmin esiteltyyn astiasarjaan kuuluu myös kellertävä, kookas kurpitsanmallinen salaattikulho. Kurpitsankukkakin on päässyt sadonkorjuukattaukseen mukaan.


  Reipashenkinen ruutuliina tuntuu sadonkorjuun yhteydessä hyvältä, tummanvihreä väri itsestään selvyydeltä..



Runsas leipäkori on kattauksen kantavana voimana. Itse leipomat leivät toisivat varmaan lisäpisteitä              kattaukselle. Kattaushahmotelmassa on tarjolla kaupasta hankitut leivät. Toki herkullisen oloiset nekin.



Ja omenia on tänä syksynä riittänyt! On keitetty soseita, kuivattu pussitolkulla, viety ämpäreittäin viemisinä, paistettu monet omenapaistokset ja tietysti leivottu omenista piirakkaa, piirakkaa ja vielä kerran piirakkaa! Näin tänä vuonna. Joskus huokaustenkin kera, että vieläkö niitä omenia riittää! Pitäisi kuitenkin osata iloita runsaaasta omenasadosta, jonakin syksynä voi olla päinvastainen tilanne.





                                 Kultapiiskut ja omenanoksat sopivat hyvin sadonkorjuun henkeen.

.          

Keltainen pyöreä salaattikulho palvelee ikebana-harrastuksen parissa maljakkona.  Asetelma syksyn muotoilemista kookkaista kuunliljan lehdistä kera krysanteemin ja kultapiiskun sopisi juhlistamaan kattausta myös sadonkorjuun aikaan.
                  
                    

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kattausta ruska-aikaan Lapissa


                        
Syksyisin pyrimme viettämään pari viikkoa Lapin mökillä ulkoillen, ruskaa ihaillen ja tietysti myös ruokaa laittaen. Nautin taas erilaisista kattausmahdollisuuksista, sillä Lapissa on käytössä toisenlaiset astiat kuin kotona tai kesämökilläkään. Ei tarvitse olla juhlapäivä, että voi syödä "pitkän kaavan" mukaan vähän juhlavammin.
Lappiin on aina ihana mennä, mutta matka sinne vaan on niin pitkä!



Juolukan herkät, punaisenruskeat oksat poimin pieneksi koristeeksi pöytään. Ne osoittautuivat yllättävän kauniiksi ja kestäviksikin. Maaruska oli tuolloin parhaimmillaan.







Taiteilin riekonmarjan värikylläisistä lehdistä mätäsmäisen asetelman neliölautaselle ajatellen, että olen tehnyt jotain ruska-ajan eteen, kun laitan ruokapöytäänkin samoja punaisenruskeita lehtiä kuin mitä tunturien rinteet ovat täynnään. Pettymyksen aiheutti se, että ne eivät kestäneet ollenkaan näytteilläoloa sisätiloissa. Muutaman tunnin sisällä ne jo kuihtuivat ikävän näköisiksi. Jaksoivat kuitenkin kuvaushetkellä kukoistaa.

Pieni metallinen, hopeanvärinen poro on suosikkikoristeeni Lapissa. Se on helppo tuikata lautasten ja mukien väliin pienelläkin pöydällä.  Jos niitä olisi enemmän, voisi kullakin ruokailijalla olla oma poronsa.Toki kyseisiä poroja on saatavana oikein isokokoisiakin yksilöitä, joiden luoma tunnelma on sitten kokonaan toinen kuin pienten osalta. Mutta pieni on kaunista.





Sunnuntaiaamuisin olen Lapissa innostunut laittamaan keitetyn kananmunan tilalle aamiaispöytään pienen, uunissa paistetun annosmunakkaan.  Kullekin aamiaispöydän ruokailijalle tehdään omansa näppäränoloisiin annospannuihin.
Kahteen annokseen tarvitaan kolme munaa sekä mausteet - suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta - sekoitetaan ja kaadetaan kahteen voideltuun annospannuun. Munakkaan makua voi rikastuttaa kuullotetulla sipulilla, kesäkurpitsalla sekä haluamillaan lisämausteilla, vaikka timjamilla, mutta kyseisilläkin mausteilla tulos on ihan hyvä. Pinnalle koristeeksi muutama luumutomaatinpuolikas. Paistetaan 175 asteen lämmössä viitisentoista minuuttia. Syödään teen kera kiireettömästi nautiskellen. Miksei kahvinkin! 



Kauniin syyspäivän kävelyretki suuntautui pienen joen/puron rantaan, jossa keitettiin teet. Vesi saatiin kirkasvetisestä purosta ja pullat  - edellispäivänä leivotut - repusta. Upouusi nuotiopannu kimmelsi uutuuttaan vielä kilpaa auringon kanssa, mutta sen nokisemmat ajat ovat edessä.



Pullantuoksu on ihana. Ainakin kerran matkan aikana on tapana paistaa ihan tavallista pullaa. Paistamisen voi ajoittaa niin, että jokunen iltateelle tuleva vieraskin voi nauttia kotoisesta tuoksusta ja tietysti lämpimästä pullasta. Maistuis´ varmaan Sullekin!





perjantai 2. syyskuuta 2011

Värikkyyttä kattaukseen




Mökiltä palattua haluaisi arkeen heti jotain uutta. Eikä  välttämättä aina kaupasta. Omasta kaapistakin saattaisi löytyä sopivaa virkistystä. Voimakasvärinen, jokin aika sitten Pariisin-matkalta tuliaisina saatu liina tuntui nyt hyvältä. Syksynkeltaista, syvänpunaista...


Kattauksen asetelmaksi tavoittelin jotain tavanomaista suurempaa, kun ulkopöytä soi siihen hyvän mahdollisuuden. Pihassa kukoistivat kuunliljan muhkeat lehdet, joita halusin erityisesti kokeilla asetelmaan. Jättimaksaruohon vielä nupuillaan olevat kolme oksaa kurkottelivat ylevästi kohti korkeuksia.











Välipalalle pähkinöitä purtavaksi! Nupuillaan olevat auringonkukat herättelivät käyttämään samanaiheisia 
mukeja. Ihan loistavimmillaan eivät kukanoksat vielä olleet.







                         Auringonkukkien myötä aurinkoista syksyä ja intoa taas uudenlaisiin kattauksiin!